Minkä sortin liberaali sinä olet?

(Alunperin julkaistu Aamulehden blogeissa 2. kesäkuu 2010.

Näin seitsemän vuotta sitten. Nyt vuonna 2017 voisin kommentoida esim. Osmo Soininvaaran pohdiskelua siitä minne urbaanin liberalismin kannattajien pitäisi kuulua.)

Tunnustaudun eräänlaiseksi arvoliberaaliksi, ja siksi ensimmäinen reaktioni Matti Apusen kronikkaan ”Liberaalin uskontunnustus” oli ajatus: monin eri tavoin voidaan liberalismi ymmärtää.

Otsikko sinänsä toi mieleen Bertrand Russellin Liberaalin kymmenen käskyä, mutta en ole niinkään varma, kuinka samasta liberalismista on kyse. Liberalismi ei nykyään automaattisesti tarkoita Russellin edustamaa arvoliberalismia. Useammin sitä taidetaan käyttää tarkoittamaan markkinaliberalismia varsinkin, jos eteen liitetään etuliite ”uus”. Termin laveudesta muistuttaa myös se, että on olemassa Venäjän liberaalidemokraattinen puolue, johtajanaan muuan Vladimir Zhirinovski

Vaikka yksi- tai edes kaksiulotteinen luokittelu tekee ihmisen yhteiskunnallisille näkemyksille väkivaltaa, on ihmisten edelleen helppo jäsentää asioita vasemmisto-oikeisto -akselilla. Kaivoin esiin ns. Nolanin kartan, jossa vertaillaan vasemmistolaista ja oikeistolaista ajattelua suhteessa henkilökohtaisiin ja taloudellisiin vapauksiin. Vasemmistolainen liberalismi perinteisesti on korostanut yksilönvapauksia erityisesti arvoliberalismina, oikeistolainen puolestaan taloudellista vapautta.

Vasemmistoliberaalit vapaudet ovat usein olleet perinteisiä arvoja ja rakenteita rikkovia: ne ovat haastaneet uskonnon aseman yhteiskunnassa, perinteisen isänmaallisuuden, autoritäärisuuden ja patriarkaalisuuden, samoin seksuaalinen vapaus on korostunut. Vasemmistolaiseksi tämä suuntauksen tekee kuitenkin yhteiskunnan roolin korostaminen sosiaalisen turvaverkon luomisessa. Ehkä vasemmistoliberalismin ja sosialismin sumea rajavyöhyke kulkee jossain sosiaalidemokraattisen liikkeen sisällä. Vasemmistolainen arvoliberaali todennäköisesti ei ole taloudellisen liberalismin kannattaja.

Sosialismin ohella myös vasemmistoliberalismi on saanut oman osansa totalitarismin myötäilysyytöksistä. Osa kritiikistä lienee oikein, osan motiivina lienee pikemminkin ärtymys arvoliberaalia maailmankuvaa kohtaan. Viimeaikaisempi kritiikin aihe on arvoliberalismin suhde ”monikulttuurisuuteen,” jolloin arvoliberalismia on syytetty uskonnon ja tradition perusteella harjoitetun kontrollin ja vallankäytön hyväksymisestä. Monikulttuurisuuden määritelmä näyttää voimakkaasti riippuvan puhujasta ja käyttötarkoituksesta. Amartya Senin kaltaiset arvoliberaalit ovat nähneet monikulttuurisuuden sisältävän myös yksilön vapauden irrottautua traditiosta ja/tai uskonnon valtapiiristä. Uskonnonvapaus on siis myös vapautta uskonnosta.

Oikeistoliberaalien lähtökohtana on taloudellisen toimeliaisuuden, vaurastumisen – jopa rikastumisen vapaus. Yhteiskunnan pitäisi olla rooliltaan pieni, mutta jos yhteiskunta luo sosiaalista turvaverkkoa, sen pitäisi perustua mahdollisuuksien luomiseen, ei ”holhoamiseen.” Oikeistolainen liberaali ei (välttämättä) ole ainakaan korostetun arvoliberaali. Kun Neuvostoliiton sortumisen jälkeen talouden liberalisoituminen käynnistyi maailmanlaajuisissa mitoissa, oikeistoliberaalien teesinä oli, että poliittiset vapaudet ja ihmisoikeudet seuraisivat sitten talouden vapautumisen perässä.

Talouden nopean liberalisoitumisen näkee mm. Shanghain kaltaisissa Kiinan erityistalousalueissa. Talouden liberalisoituminen on nostanut ihmisten elintasoa ja tosiaan lisää ihmisten elämäntapojen monimuotoisuutta. Mikään poliittisten oikeuksien automaatti liberalisoituminen ei ole. Millä mekanismilla markkinaliberalismi sitten purkaisi autoritäärisyyden poliittisista rakenteista?

Taloudellista liberalismia on myös kritisoitu mm. pyrkimyksistä rajoittaa ammattiyhdistysliikkeen toimintaa. Ammatillinen järjestäytyminen kuuluu kuitenkin vapauteen muodostaa järjestöjä ja yhdistyksiä; toisaalta se turvaa yksilön vapauksia taloudellisesti vahvan valtaa vastaan.

Kun katsoo Wikipedian listaa liberaaleista yhteiskuntateoreetikoista, ymmärtää näiden kahden lyhyen kappaleen olevan varsin ylimalkainen kuvaus liberalismista. Listalta löytyy mm. arvoliberaaleja sukupuolten tasa-arvon teoreetikkoja (John Stuart Mill, Simone de Beauvoir), oikeistoon miellettyjä markkinaliberaaleja (Friedrich Hayek ja Milton Friedman) ja vasemmistolaisempia sosiaali- ja oikeusliberaaleja (Amartya Sen, Joseph Stiglitz).

Ehkä yksi yllättävämpiä liberalismin tulkintoja on esitetty Meghnad Desain kirjassa Marxin kosto. Mikäli Desaita oikein tulkitsin, hänen mukaansa Marxin yhteiskuntateorioiden johdonmukainen seuraaminen ei suinkaan johda valtiojohtoiseen sosialismiin (ainakaan ennakoitavan tulevaisuuden aikana). Pikemminkin kehitys vie väistämättä markkinaliberalismiin. Olisiko myös Marx kirjattava liberalismin teoreetikkojen joukkoon?

Tosin Desai kirjoitti tekstinsä juuri ennen nykyistä talouskriisiä ja Paul Krugmanin kaltaisten Amerikan vasemmiston liberaalien (The Conscience of a Liberal) arvonnousua.

Alkaako liberaali jälleen tarkoittaa ensisijaisesti arvoliberaalia?

Mainokset

Tietoja joukonieminen

Jouko Nieminen Vuosikertaa 1962. Naimisissa oleva lapsellinen ihminen - lapset puolestaan ovat täysi-ikäisiä ihmisiä. Mielipiteiltäni vapaamielinen agnostikko, mutta elämäntavoiltani rajoittunut kaappikalvinisti. Tieteentekijä, -lukija ja -näkijä.
Kategoria(t): filosofia, politiikka, Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s