Valistuksen soihdunkantajia pimeinä ja valoisampina aikoina

Viimeaikainen monikulttuurisuuskritiikki kalskahtaa ironiselta kun muistaa, että yksi merkittävimpiä eurooppalaisen rationalismin ja maallisen filosofian vauhdittajia oli Kalifin hallitsemassa Cordobassa vaikuttanut älykäs ja monilahjakas muslimifilosofi, joka toimi myös Sharia-tuomarina.

Jos olette sattunut näkemään egyptiläisen Youssef Chahinen 13 vuotta sitten julkaiseman elokuvan Kohtalo, tiedätte kuka hän on: lääkäri, oikeusoppinut ja filosofi Averroes eli arabialaisittain Ibn Rushd (1126 – 10. joulukuuta 1198). Elokuva siis ilmestyi 800 vuotta filosofin kuoleman jälkeen. Averroes oli paitsi tärkeä islamilaisen maailman rationalistien oppi-isä, myös keskeinen länsimaisen filosofian vaikuttaja.

Averroes oli eräässä mielessä edelläkävijä aluillaan olevan keskiaikaisen skolastiikan filosofeille, jotka pyrkivät uskon asioiden ymmärtämiseen järjen avulla. Sekä kristillisille että islamilaisille puhdasoppisille tämä oli jumalattomuutta ja epäuskoisuutta. Averroes
kiisti sielun täyden kuolemattomuuden, hän myöskin näki osan Koraanista vertauskuvallisena. Edistyksellinen hän oli myös oikeusoppineena sikäli, että hän piti naisia tasavertaisina miesten kanssa.

Kirjassaan Länsimaisen Filosofian Historia Bertrand Russell esitteli islamilaista filosofiaa keskiajan skolastiikan johdanto-osassa. Erityisen keskeisiä filosofeja olivat Avicenna ja Averroes, joista erityisesti jälkimmäisen merkityksen länsimaiselle filosofialle Russell arvioi hyvin suureksi. Teknisesti hänen henkinen perintönsä
liittyi Aristoteleen filosofian välittymiseen eurooppalaisille filosofeille. Mutta Averroesin rationalismin arvellaan myös vaikuttaneen länsimaisen filosofian irtautumiseen teologiasta.

Joka tapauksessa osoittaa keskiajan kristillisten filosofien, mm. Tuomas Akvinolaisen tai William Ockhamilaisen henkistä suuruutta, että Averroes oli heille filosofi, jota punnittiin hänen töidensä kautta, ei uskonnollisen vihollisen edustajana. Kulttuurirajojen
ylittäminen yli 700 vuotta sitten lienee vaatinut sekä kyvykästä mieltä että rohkeutta. Harhaoppisuusepäilyistä saattoi joutua maksamaan vapaudellaan ja jopa hengellään.

Russell arvioi islamilaisen tieteen ja filosofian olleen parhaimmillaan ihailtavaa, mutta jättäneen jälkeensä vähän omaperäistä ja toimineen tärkeänä välittäjänä eri aikakausien ja kulttuurien välillä. Islamin nousukauden kulttuuri omaksui Aristoteleen filosofian
syyrialaisilta nestoriaani-kristityiltä, lääketieteen hellenistiseltä
Galenokselta (joka ilmeisesti oli pitkään myös Euroopan lääketieteen auktoriteetti), matematiikan ja tähtitieteen intialaisilta… Russell piti Averroesia islamilaisen filosofian huippuna, mutta samalla sen huippukauden päätepisteenä.

Islamilaisen kulttuurin kultakaudella itsevaltiaat olivat ajoittain suhteellisen valistuneita ja sivistyneitä ainakin siinä mielessä, että epäilyttäviä ajatuksia esittäneet filosofit saattoivat saada suojaa uskonnollisesti fanaattiselta roskaväeltä.
Palatakseni Chahinen elokuvaan, paitsi historiallinen draama, se käsitteli juuri tätä fanaattisuuden ja älyllisen punninnan vastakkainasettelua ja sitä, kuinka rationaalisuus ja inhimillisyys joutuvat taistelemaan ihmisten sieluista ahdasmielistä dogmatismiä
vastaan.

Näin filmin kauan sitten, joten muistikuvani ovat aavistuksen haalistuneet, mutta jotenkin näin se meni:

Cordobaa hallitsi 1100-luvulla Averroesia suojellut Kalifi Yaqub al-Mansur. Elokuva alkoi episodilla Pyreneiden pohjoispuolella, jossa kiellettyjen tekstien kääntäjä joutuu roviolle. Muuan nuorukainen  pelastaa mukaansa käsikirjoituksia, pakenee vuoriston toiselle puolen ja aina Averroesin luokse Kalifin hallitsemaan Andalusiaan asti. Siellä ilmapiiri on vapaampi, joskin sielläkin fundamentalistit käyvät taistelua Kalifin pojan sielusta ja samalla tietenkin otteesta hallintoon. Averroesin luona vallitsee älyllisesti vilkas ilmapiiri, jossa uskonnolliset ja filosofiset rajat ylittyvät. Averroesin
vaikutuksesta kristittyyn ja juutalaiseen filosofiaan päätellen, hänen lähipiiriinsä lienee ollut monikulttuurinen elokuvan lisäksi myös todellisuudessa.

Tuota avaramielisyyttä sekä järjen nostamista ilmoituksen rinnalle puhdasoppiset eivät sietäneet, ja Kalifi joutui lopulta ahdasmielisyyden paineessa toimittamaan Averroesin kaupungista ja lopulta tämä päätyi Marrakeshiin, Marokkoon. Polittinen eliitti joutuu
antamaan periksi tuon aikaisille monikulttuurisuuden vastustajille. Kiihkoilun aallon laannuttua Averroesilla olisi ollut mahdollisuus palata, mutta kuolema ehti ensin.

Militantti ja agressiivinen uskonnollisuus ja uskonnonvastaisuus saavat suurta näkyvyyttä nykypäivänä.

Mutta lieneekö jopa niin, että tämän päivän ihmiset ympäri maailmaa ovat vähemmän nurkkakuntaisia kuin ikipäivinä. En myöskään usko, että uskonnollinen tai uskonnon vastainen fanaattisuus olisi jotenkin poikkeuksellisen yleistä huolimatta siitä, että militantit asenteet (oman) uskonnon tai uskonnottomuuden puolesta tai (toisenlaisten
ihmisten) uskontoa vastaan kaikuvat varsin voimakkaina. Samoin kulttuurien yhteensovittamattomuuden korostaminen ja ihmisten kategorisoiminen jonkin hyvin määritellyn kulttuurin uhkaavaksi edustajaksi on suosittua.

Tässä monikulttuurisuudeksi kutsutun olkinuken vastaisessa kulturismissa tai suoranaisessa kulttuuriristiretkeläisyydessä on paljon ristiriitaista. Pahin ristiriita on tietenkin se, että samat ihmiset hyökkäävät etnisten tai uskonnollisten ryhmien eristäytymistä vastaan samalla kun korostavat maailmaa yhteensovittamattomien
kulttuurien taistelukenttänä.

Arvelisin, ettemme  elä henkisesti erityisen pimeää aikakautta, eikä mistään yhdenmukaisten kulttuurimonoliittien kamppailusta ilmene todisteita. Viime aikojen läntisiksi miellettyjen teemojen omaehtoinen nousu ei-läntisessä maailmassa pikemminkin todistaa ihmisten tarpeiden ja toiveiden yleisinhimillisyydestä kuin aateviennistä lännestä muuhun maailmaan.

Vaatimukset ihmisoikeuksista, demokratiasta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, sukupuolten tasa-arvosta toistuvat kaikkialla, missä näiden puute haittaa ihmisten elämää ja loukkaa heidän oikeudentuntoaan – ei siihen mitään länsimaista tuotuja aatteita tarvita.  Ja kyllä ihmisten konkreettiset tarpeet viimekädessä ruokkivat rationaalista ajattelua meillä ja muualla.

Mielipidejohtajuuteen ei valitettavasti tarvita analyyttistä älyä avarakatseisuudesta puhumattakaan. Mutta etevimmät henkisen elämän edelläkävijät ovat paitsi älykkäitä myös pystyvät ylittämään voittamattomilta tuntuvia kansallisia, uskonnollisia tai kulttuurisia muureja. Emme tarvitse mielipidejohtajia ajattelemaan puolestamme – todelliset valistuksen soihdunkantajat kannustavat ihmisiä ajattelemaan itse ja ajattelemaan avarasti.

Tietoja joukonieminen

Jouko Nieminen Vuosikertaa 1962. Naimisissa oleva lapsellinen ihminen - lapset puolestaan ovat täysi-ikäisiä ihmisiä. Mielipiteiltäni vapaamielinen agnostikko, mutta elämäntavoiltani rajoittunut kaappikalvinisti. Tieteentekijä, -lukija ja -näkijä.
This entry was posted in filosofia, ihmisoikeudet, kulttuuri. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s