Peruskirja 08, Liu Xiaobo ja kansalaisyhteiskunnan perusteet.

Valistunut itsevaltius voi olla teoreettisesti tehokkain tapa saada yhteiskunta toimimaan. Monet haluavat nähdä taloudellisesti nousevassa Kiinassa tällaisen järjestelmän. Poliittisesti keskitettyä valtaa ei osata pitää problemaattisena, jos se antaa ihmisten vaurastua ja jopa rikastua; samalla uskotaan keskitetyn vallan mahdollistavan suurten ongelmien ratkaisemisen: Kiinan valtaisan väestön toimeentulon ja yhteiskuntarauhan turvaamisen, mutta myös ilmastonmuutoksen kaltaisten maapallonkokoisiin ongelmien torjumisen. New York Timesin kolumneissaan Thomas Friedman on osuvasti muistuttanut Kiinan menestyksen perustuvan maata johtaviin insinööreihin – sen kontrastina USA:n juristivalta.

Asiantuntijuus ja ongelmanratkaisuun suuntautuminen yhdistettynä keskitettyyn ja valistuneeseen vallankäyttöön näyttäisi erinomaiselta vaihtoehdolta.

Ongelma on, että itsevaltius on helppo toteuttaa, mutta valistuneisuus on poikkeuksellista. Teknokraattinen itsevaltius kenties välttää Stalinin tai Maon kaltaisten jumalhahmojen johtamat hirmuvaltaisuudet. Mutta jos ajatellaan asiaa yhteiskunnan menestyksen kannalta, keskitetyn vallan mekanismit eivät vie poliittista eliittiä ja virkamiehiä vastuuseen sen virheistä ja väärinkäytöksistä. Keskitetty valta myös korruptoi oikeudenkäytön. Yksityisen kansalaisen oikeudet häviävät poliittisen ja taloudellisen eliitin oikeuksille.

Miksi Liu Xiaobo on vangittu? Hän oli yksi keskeisistä kiinalaisen älymystön edustajista, joka laati kaksi vuotta sitten Peruskirja 08 -nimellä tunnetun yhteiskunnallisen julistuksen. Nimensä se on lainannut Tshekkoslovakian toisinajattelijoiden julkaisemalta Charta 77:ltä, mutta sen sisältö tuo mieleen myös Andrei Saharovin pamfletin Maani ja Maailma.

Peruskirja 08 sisältää vaatimuksia demokratiasta, lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan sekä oikeuslaitoksen eriyttämisestä, ihmisoikeuksien turvaamisesta ja kansalaisyhteiskunnasta. Se sisältää vaatimuksia virkamiesten julkisesta vastuusta kansalaisille, sosiaaliturvasta, kaupunkien ja maaseudun tasa-arvosta. Se sisältää vaatimuksia koulutuksen turvaamisesta, kokoontumisen ja ilmaisunvapaudesta sekä ympäristönsuojelusta. Se on varsin konkreettinen ja kompakti muistilista siitä, mitä demokraattiseen kansalaisyhteiskuntaan kuuluu. Siitä voisivat ottaa oppia yhteiskunnat ympäri maapalloa.

Linkki New York Review of Booksissa julkaistuun Peruskirja 08:n käännökseen puhukoon puolestaan.

Peruskirja 08 on esimerkki siitä, miten vaatimukset kansalaisyhteiskunnasta ja ihmisoikeuksista ovat universaaleja eivätkä läntisiä, muille yhteiskunnille vieraita vientituotteita.

Globalisaatio ja markkinatalous saattaa viedä pohjaa poliittisten ideologioiden kielteiseiltä vaikutuksilta; ne saattavat muuttaa henkilökulttia harjoittavan yksinvaltiuden teknokraattiseksi talousmekanismien vallaksi; ne saattavat nostaa kymmenet miljoonat ihmiset surkeasta kurjuudesta siedettävään köyhyyteen. Mutta globalisaatio ja taloudellinen liberalismi eivät sisällä mekanismeja, joka lisäisivät tavallisten ihmisten taloudellista ja sosiaalista turvaa ja poliittista tai henkistä vapautta saati mekanismeja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa laki on kaikille sama.

Itsensä yhteiskunnan muutoksen vuoksi alttiiksi asettavissa ihmisissä on jotain suurta kunnioitusta herättävää. Niin helppoa olisi viettää mukavaa elämää ja pitää ajatuksensa ominaan, kuin julkistaa mielipiteensä poliittisena ohjelmana ja viettää vuosikaudet viranomaisten vahdittavana kulkien kotiarestien, pidätysten ja vankilan kierteessä.

Jos rauhanpalkintoa jakaessaan Nobel-komitea onkin ollut sokea kana, löytää sekin ajoittain jyvän.

Tietoja joukonieminen

Jouko Nieminen Vuosikertaa 1962. Naimisissa oleva lapsellinen ihminen - lapset puolestaan ovat täysi-ikäisiä ihmisiä. Mielipiteiltäni vapaamielinen agnostikko, mutta elämäntavoiltani rajoittunut kaappikalvinisti. Tieteentekijä, -lukija ja -näkijä.
This entry was posted in ihmisoikeudet, politiikka, Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Peruskirja 08, Liu Xiaobo ja kansalaisyhteiskunnan perusteet.

  1. Kapitalismi ei ole sama asia kuin demokratia. Yksityiseen omistukseen perustuva yhteiskunta ei sitä mitenkään voi olla.
    Kapitalismissa työväellä ei ole muta myytävää kuin työvoimansa, jonka kapitalisti osaa mahdollisimman halpaan hintaa.
    Työväen on myytävä työvvoimaansa, joka on tavaran asemassa kapitalismissa, jotta tulisi toimeen, koska kapitalismi perustuu rahaan.
    Demokraattinen yhteiskunnassa tuotanto perustuu yhteiskunnalliseen omistukseen, jossa ”voitto” jaetaan yhteiskuntaan tasapuolisemmin, demokraattisesssa yhteiskunnssa jokaisella on työtä, joka on parasta sosaaliturvaa.
    Todella demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole rahaa, ollenkaan, vaan jako tapahtuu tarpeen mukaan.
    Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole köyhiä, eikä rikkaita, vaan jokaisella on turvattu toimeentulo, halpa asunto, kattava sosiaaliturvaverkko, ilmainen terveydenhoito (suomessakin oli vielä -80 luvulla), ilmainen koulutus, kattavat julkiset palvelut, maksutta tietenkin, kulttuuri kaikkien saatavilla (kapitalismissa vain eliitillä varaa).

    Kapitalismi ei edellä mainittua demokratiaa edusta: kapitaslismi on tavarayhteiskunta, joka perustuu voitontavoitteluun, rikastuminen toisen kustannuksella, yksilökeskeinen kilpailuyhteiskunta…mitään hyvää ei näissä ominaisuuksisa ole, eikä varsinkaan mitään tekemistä demokratian kanssa!!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s